Vietimme viikonlopun Savossa Ranen toisessa kodissa, Tarun, Siljan ja Nikon luona. Kiitos jälleen vieraanvaraisuudestanne! Aika menee aina liian nopeasti, olisi ollut mukavaa jäädä vielä pidempäänkin. Perjantaina kävimme vähän treenaamassa koiria, lauantain ja sunnuntain vietimme noutajien metsästyskokeissa Palonurmessa. Rane toimi sunnuntain kokeessa mukavassa yhteistyössä ohjaajansa kanssa saaden VOI1 tuloksen. Koe oli samalla Savon Nuuskujen mestaruuskoe, yllätykseni oli suuri, kun meidän poika voitti mestaruuden :) Myös Tarun ohjaama Hermi-mummo sai VOI1 tuloksen. Oli hienoa nähdä vanha rouva työssänsä ja vieläpä oikein hyvässä koekunnossa.

Koe oli rakennettu hienoon metsästysmaastoon ja tehtävät laadittu hyvin metsästyksellisiksi. Kokeessa oli meidän koeuralla vaativin voittajaluokan ohjaustehtävä. Todettakoon kuitenkin heti alkuunsa, että tehtävä oli oikein hyvä ja siinä tuli esiin onko koira ohjattavissa vai ei, uskooko ohjaajan merkkejä, vaikka saakin häiriöstä hajun. Sellaistahan se on oikeassakin metsästystilanteessa, riistaa saattaa olla maastossa, mutta haavakko haetaan ensin. Tämän kokeen ohjaustehtävä oli noin 100 metrin uomauitto. Koira täytyi pitää vedessä kokoajan, rannoille ei saanut laskea. Matkalla oli erilaisia häiriöitä, jotka koiran piti ohittaa ja vain uskoa ohjaajan merkkeihin. Melko alussa oli uoman vasemmalla puolella edellisen päivän AVO-luokan ohjausriistan hajut ja suunnilleen samaan kohtaan tuli yksi paikallistamistehtävä VOI-koirille (noudettiin pois ennen ohjausta). Uoman jatkuessa oli uoman molemmin puolin jätetty häiriöriistat, vasemmalla riista rannalla, oikealla riista rantavedessä. Näitä koira ei saanut ottaa ja jos olisi ottanut, koe olisi keskeytynyt. Uoma kapeni loppua kohden, ohjausriista oli lähellä siltaa (kuva). Kyllähän minä jouduin käyttämään myös sitä kuuluisaa EI-sanaa ohjauksen aikana, mutta koira totteli ohjaajan signaaleja ja ohjaus saatiin talteen.

Ohjausuoma

Aluksi en ollut lainkaan lähdössä tähän Palonurmen kokeeseen. Nyt olen tosi tyytyväinen, että lähdimme. Sain rutkasti lisää luottamusta omaan tekemiseen ja koiralle uskoa, että kannattaa kuunnella vaikka olisi mitä häiriöitä. Tämä koe oli hyvä kenraaliharjoitus ennen seuraavaa koetta, joka on noutajien SM-koe syyskuun ensimmäinen viikonloppu. Siellä vaatimustaso on varmasti kova ja mukana paljon hyviä ohjaajia koirineen. Rennoin mielin lähdemme matkaan, ilman mitään paineita. Se on jo hieno juttu, että meillä on osallistumisoikeus tuohon arvokokeeseen. Ja kivointa on, että matkaan on lähdössä monia noutajaystäviä koirineen, mukavaa nähdä teitä kaikkia ja viettää yhdessä mestaruusviikonloppu!

kuva Taru Hiltunen